Torstai 17. Lokakuuta - 5. Marraskuuta 2013

Aika on vierähtänyt ihan supernopeasti vieraita kestitessä ja viihdyttäessä. Annika käväisi reilun viikon vierailulla. Päivisin kävimme monesti rannalla lueskelemassa kirjoja ja uimassa. Ehdimme myös käydä Vallettassa ja Cominolla.

Cominolle teimme koko päivän mittaisen venereissun. Pari tuntia veneessä Cominolle, 4 tuntia perillä ja puolisentoista tuntia takaisin. Päivä oli kaunis, aurinkoinen ja taivas pilvetön. Vesi taas oli turkoosin sinistä ja hyvin lämmintä.

Rakas siskoni Kaisa tuli ihanan iloisen tyttärensä Inkan ja yhteisten ystäviemme Mirkan ja Helin kanssa Maltalle Tiistaina 29.10. Tuliaisina he toivat mummini leipomaa maailman parasta ruisleipää!

Kaisan blogista voi ja kannattaa lukea tarkemmin kuulumisia meidän viikolta. Minulla alkoi loma torstaina ja vietin melkein koko lomani Kaisan ja kumppanien kanssa, enkä siksi ehtinyt juuri kotona olla saatika sitten tietokoneen ääressä istua, joten valitettavasti omat päivitykseni ovat olleet vähäiset. Koitan parantaa tapani ja yritän löytää edes pienen hetken päivittäin ja kirjoitella kuulumisiani. Heti huomisesta alkaen.

Tänään Kaisa ja kumppanit sitten lähtivät kotimatkalle. Kävin viellä aamupäivällä viettämässä muutaman tunnin heidän kanssaan. Pakkasimme kämpällä kamat kasaan ja lähdimme aamupalalle. Oli alkanut sataa vettä ja sitä satoi kaatamalla. Pysähdyimme heti ensimmäiseen ravintolaan Cubaan kahville pitämään sadetta. 

Kävimme NEXTissä vaateostoksilla. Voin vaikka lyödä vetoa, että Kaisan blogiin tulee kuvat näistä Inkan ihanista uusista vaatteista ;)

Lounaalle menimme jo aikaisemmin hyväksi toteamaamme ravintolaa, joka osoittautuikin tällä kertaa hienoiseksi pettymyseksi. Haikeiden kyynelten siivittämien hyvästien jälkeen lähdin kohti bussipysäkkiä ehtiäkseni töihin. Seisoin siinä bussipysäkillä sitten kyyneliä vuodattaen pinkin sateenvarjoni alla ja odotin bussia. Bussi ei kuitenkaan koskaan tullut, joten palasin Kaisan ja muiden seuraan vajaaksi tunniksi ja sain vielä hetken pitää Inkaa sylissä. Siinä on kyllä niin iloinen ja hymyileväinen pieni, etten ole toista nähnyt. Tyttö taitaa herätä hymyillen. 

Töiden jälkeen tulin kotiin ja kurkkassin jääkaappiin. Kaappi oli tyhjää täynnä ja niin oli vatsakin. Pakastin on kyllä täynnä ruisleipää, mutta minulla ei ollut mitään leivän päälle laitettavaa. Lähdin siis kauppaan. Ulkona oli sateista ja koleaa ja minun teki mieleni keittoa. Erityisesti mieleni teki jotain kookoksista. Ostin siis kookosmaitoa, kurpitsaa ja papuja ja valmistin niistä hyvin yksinkertaisen mutta maukkaan keiton. Kuvaa en laita, sillä keitosta ei tullut kovin kaunista, sillä jätin sen kiehumaan hiljalleen suihkussa käynnin ajaksi ja unohduinkin järjestelemään kaappeja, jolloin kurpitsa kypsyi hieman liikaa ja värjäsi koko liemen oranssiksi. Maku oli kuitenkin juuri se mitä tavoittelinkin. 

Tyhjässä kodissa tuntuu nyt tänä iltana hieman haikealta ja yksinäiseltä. Päätin kuitenkin tarttua tähän tehtävään ja kirjoittaa pieni päivitys kuluneilta viikoilta. Lopun illan aion istua kynttilänvalossa villasukat jalassa sohvalla teetä juoden ja kuunnella sateen ropinaa.