Keli on ollut
viimepäivinä aurinkoinen ja miellyttävä. Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa
kävelemään tuon ”kuoleman laakson” läpi Swieqistä San Gwanniin. Olen yrittänyt
kaksi kertaa aikaisemmin, mutta joutunut kääntymään heti alkumetreille
takaisin, sillä pelko on kasvanut liian suureksi.
Matka ei ole pitkä. Reilu puolitoista kilometriä, mutta tie on kapea ja
mutkainen, autot ajavat lujaa, kuskit räpläävät puhelimiaan, yhdellä neljästä
autosta puuttuu toinen peili,.. Syitä pelkooni on lukemattomia. Tämä kuitenkin
näytti olevan lyhin ja mahdollisesti ainoa järkevä reitti laakson toiselle
puolelle. Olen myös nähnyt tiellä silloin tällöin kävelijän, joten päätin
rohkaistua ja pukea päälleni värikkäimmät mahdolliset vaatteet ja kävellä niin huomiota
herättävän leveästi, etteivät autoilijat voi olla huomaamatta minua. Kuka
tietää vaikka joku tarjoaisi rohkealle yrittäjälle kyydin toiselle puolelle.
Matka sujui yllättävän helposti rohkealta mieleltä. Vaihtelen tien puolta
sen mukaan missä ajattelin tulevani parhaiten huomatuksi. Matkaan ei mennyt
varttia pidempään ja pääsin kauppaan. Mukaan tarttui ananas, jugurttia,
näkkileipää ja kaikkea mikä on Lidlissä erityisen halpaa.
Takaisin päin tullessa minua ei jännittänyt enää yhtään. Kantamukset
repussani toivat mukavasti lisäpainoa ja aamulenkin jälkeen oli mukava tehdä
pieni joogaharjoitus ja venytellä jo valmiiksi lämpimiä lihaksia.
Sain postissa ihanan joulukortin, koulukuvan sekä punotun nauhan, jonka
kummipoikani oli minulle itse punonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti