Torstai 11. Tammikuuta 2014

Tänään oli kotityöpäivä. Pesin pyykkiä ja leivoin ruisleipää. Leipien paistuessa makoilin pihallani auringossa ja luin kirjaa. Pihani on suojaisa eikä siihen tuule, joten aurinkoisena päivänä siinä on hyvinkin lämmin.

Postissa saapui kirje. Maltalainen ID-korttini on nyt valmis ja noudettavissa. Tällä viikolla en ehdi sitä enää hakemaan, mutta maanantaina käyn varmasti. Kirje oli päivätty 24.12.2013 ja saapui tänään. Missähän se on viipynyt? Sain myös ilmoituksen minulle saapuneesta paketista, joka minun tulisi noutaa postista. 

Maanantai 6. Tammikuuta 2014

En ole puuhannut mitään kummempaa. Lähinnä joogannut ja kävellyt. Soitellut kitaraa ja lukenut kirjaa. Ihana loma takana.

Tänään aloitin työt. Ihana saada jonkinlainen rutiini takaisin elämään. 

Keskiviikko 1. Tammikuuta 2014

Taisin aloittaa 2014 vuoden ylösalaisin käsillä seisoen. Tästä vuodesta tulee siis erityinen!

En tehnyt mitään lupausta. Mutta tein itselleni tavoitteen tehdä jokaiselle kuukaudelle oman tavoitteen. Tässä kuussa keskityn huolehtimaan selkäni hyvinvoinnista tekemällä selkää notkeuttavia ja vahvistavia asanoita.

Vuoden ensimmäisen päivän aamuna heräsin ja huomasin kännykkäni kadonneen. Kelasin edellisen päivän tapahtumia miettien mihin se olisi voinut jäädä.  Menimme Izan, J:n ja Ibran kanssa Sliemaan kotibileisiin. Siellä oli hauskaa. Lähdimme luultavasti noin kahden aikaan. Puhelintani käytettiin taksin soittamiseen. Kotiin asti se ei ollut kuitenkaan tullut.

Paikansin Find My iPhone sovelluksella puhelimeni Gziraan. En ollut käynyt Gzirassa. Puhelin oli siis A) varastettu, B) löydetty ja viety Gziraan. Lähetin puhelimeen viestin kertoen mistä minut voisi tavoittaa ja yritin soittaa siihen muutaman kerran ilman tulosta.

Iza ja J olivat jääneet yöksi kämpälleni. Katsoimme yhdessä The Impossible elokuvan. Itkimme Izan kanssa läpi elokuvan. Se oli koskettava! Söimme aamupalaksi riisipuuroa. Sitten istuskelimme ulkona ja nautimme auringosta ja mietimme puhelimeni kohtaloa. Päätimme lähteä käymään poliisiasemalla. Poliisit olivat halukkaita auttamaan puhelimeni löytämisessä. Katsoimme kartasta missä päin puhelimeni näyttäisi olevan ja ajoimme sinne. Kolme poliisia lähtivät mukaan tähän operaatioon. Tunsin itseni salaiseksi agentiksi näiden poliisien kanssa seuratessamme iPhoneni liikkumattomuutta tietokoneeni näytöltä. Poliisitkin näyttivät olevan innoissaan operaatiosta. Tulimme alueelle ja koputimme muutaman talon oveen tuloksetta.

Tuloksettoman etsinnän jälkeen palasimme kaupan kautta kämpälleni ja teimme ruokaa. Perunalohkoja juustokuorrutteella, parsakaalia sinijuustokastikkeella ja juustokuorrutteella, nachoja juustokuorrutteella. Joo pidämme juustosta :D

Illalla noin kymmenen aikaan sain puhelun suomen numerooni. Natasha niminen venäläinen nainen oli löytänyt puhelimeni ja halusi palauttaa sen minulle! Olin niin onnellinen! Sovimme tapaamisen seuraavaksi aamupäiväksi! 

Tiistai 31. Joulukuuta 2014

Lähdin uuden ystäväni Ibran kanssa seikkailulle Blue Grottoon. Hyppäsimme johonkin Jeesuksen aikaiseen X2 lentokenttäbussiin, jonka matka kesti ikuisuuden. En ymmärrä miksi miltei kaikki bussit kiertävät Mater Dei sairaalan kautta. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ne tekevät siinä kohtaa silmukan ja palaavat noin 15 min. kuluttua samaan kohtaan mistä lähtivät. Miksei tälle Msida Mater Dei välille ole omaa bussia joka kulkisi vain sitä väliä. Helpottaisi kummasti liikennettä.

No Anyway. Pääsimme lopulta Blue Grottolle. Ikäväksemme huomasimme kuitenkin merenkäynnin olevan niin kovaa, etteivät veneet kulkeneet. Kävimme syömässä lounasta ja kävelimme hetken alueella. Päätimme kävellä 2km matkan lähimpään kylään ja ottaa sieltä bussiin Vallettaan ja sieltä kotiin. Kävelimme pientä ja kapeaa tietä kun sade yllätti meidät. Näin lava-auton lähestyvän meitä takaa päin ja nostin peukalon pystyyn. Auto pysähtyi. Sitä ajoi nuoren näköinen poika ja kyydissä istui nuori tyttö. He viittasivat meille, että voimme hypätä lavalle. Hyppäsimme lavan kyytiin ja en muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin tämän 5-10min matkan aikana. Ihanat ihmiset pelastivat meidät sateesta.

Illalla kokoonnuimme minun luonani syömään ja lähdimme täältä sitten Londonin kautta Sliemaan uudenvuoden juhliin.  

Sunnuntai 29. Joulukuuta 2013

Olimme sopineet J:n kanssa lähtevämme sunnuntaiseikkailulle. Päätimme lähteä bussilla kohti Popeye Villagea. Odottelimme Pembroke park & ride pysäkillä bussia 30 min. Maltalaiseen tapaan bussi oli myöhässä. Sitten ajelimme bussilla liian pitkälle ja jouduimme ottamaan seuraavan bussin takaisin päin. Kävimme Ghadira Natural Reserve puistossa. Siellä oli vihreää. Ja puita.

Tässä kuvia

Sitten kävelimme reilun kilometrin matkan Popeye Villagen kulmille. Se oli niin söpön näköinen paikka.

Tässä kuva siitäkin

Kuvittelimme että tästä alkava Il-Majjistral Nature and History park olisi vihreä metsikkö, mutta se oli samanlaista kivikoista ja kuivaa aroa kuin muukin Malta. Jyrkät ja jylhät kallionseinämät olivat kyllä komeat.